14.04.2014
Vähän liikkuvia motivoi liikkumaan erilaiset tekijät kuin runsaasti liikkuvia

Fyysinen inaktiivisuus eli vähäinen liikkuminen ja runsas istuminen lisääntyvät maailmanlaajuisesti aiheuttaen terveysriskejä. Kansalliset liikuntasuositukset määrittävät eri ikäryhmille liikkumisen minimimäärät, jotta merkittävimpiä kansansairauksia voidaan välttää. Liikunnan edistämistyössä on tärkeää pyrkiä vaikuttamaan tekijöihin, jotka aiheuttavat inaktiivisuutta eli vähäistä liikkumista. Syksyllä 2012 tutkittiin kyselyn avulla kutsuntaikäisten nuorten miesten liikkumista suhteessa terveysliikuntasuosituksiin, heidän liikkumistaan edistäviä ja rajoittavia tekijöitä sekä näiden tekijöiden yhteyttä heidän fyysiseen aktiivisuuteensa ja istumisen määräänsä. Tutkimukseen osallistui 856 nuorta miestä. 

Tutkimuksen perusteella lähes viidennes (17,3 %, n=146) oululaisista kutsuntaikäisistä miehistä liikkuu alle nuorten liikuntasuosituksen eli tunnin päivässä. Istumisen määrällä mitattuna heistä hieman runsas kolmannes (35,3 %, n=284) kuuluu inaktiivisten ryhmään, jotka istuvat vapaa-ajalla vähintään viisi tuntia. Vähän päivittäin liikkuvien (<1h/pvä) ja runsaasti vapaa-ajalla istuvien (≥5h/pvä) liikkumista rajoittivat eniten verrattaessa fyysisesti aktiivisempiin ryhmiin: väsymys, kiinnostuksen puute, liikunnalliseen pystyvyyteen liittyvät tekijät, liikunnanohjauksen, sopivan ryhmän/liikuntamuodon sekä rahan puute. Inaktiivisia nuoria motivoi liikkumaan vähiten verrattaessa runsaammin liikkuviin: terveys, ponnistelu, kilpailullisuus ja tavoitteellisuus sekä sosiaalisten suhteiden luominen liikunnan avulla.  Inaktiivisia motivoi aktiivisuusryhmistä eniten liikkumaan painonhallinta ja perheen tai ystävän kehotus. 

Tutkimuksen perusteella nuoret miehet liikkuvat kohtuullisen hyvin, mutta istuvat vapaa-ajalla huolestuttavan paljon mikä altistaa heidät terveysriskeille.  Elintapaohjauksessa tulee pyrkiä etsimään ratkaisuja aktiivisempaan arkeen nuoren elämäntilanne huomioiden ja tukea mahdollisten ajanhallintaan liittyvien ongelmien ratkaisussa. On tärkeää päästä eroon liikunnan suorituskeskeisyys ajattelusta ja korostaa arkiliikunnan merkitystä ja liikkumisen sitomista arkeen. Myös sosiaalisen tuen etsiminen lähipiiristä liikkumisen edistämiseksi esimerkiksi liikuntakaverin muodossa on tärkeää.  

Pohjautuu opinnäytetyöhön:

Ukonaho, J. Nuorten miesten fyysistä aktiivisuutta edistävät ja rajoittavat tekijät ja niiden yhteys istumisen määrään. Opinnäytetyö, ylempi(AMK), Terveyden edistämisen koulutusohjelma, Lapin ammattikorkeakoulu. 2014.  http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403243427

 
 
  
 
Vipuvoimaa EUltaTEKESOpetus- ja kulttuuriministeriöEuroopan sosiaalirahastoEuroopan aluekehitysrahastoElinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus