09.04.2014
Fyysisen aktiivisuuden mittaaminen haastavissa ryhmissä

Nuorten arkiliikunta on vähentynyt, mutta tieto perustuu pääosin kyselytutkimuksiin. Erityisesti vähiten liikkuvien, liikuntaan aktivoinnin näkökulmasta haasteellisten väestönosien liikkumisesta tiedetään itse asiassa hyvin vähän. Kiihtyvyysanturit ovat paljon käytetty, luotettava menetelmä aktiivisuuden mittaamiseen. Niiden soveltuvuudesta haasteellisten nuorisryhmien fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen on kuitenkin hyvin vähän tietoa.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin kiihtyvyysanturiteknologiaan perustuvan rannemittarin soveltuvuutta syrjäytymisriskissä olevien nuorten aktiivisuuden mittaamiseen. Tutkimuksessa oli mukana kaksi työttömien nuorten ammattistarttiluokkaa (yhteensä 20 oppilasta; 6 tyttöä, 14 poikaa), joista toinen sai ohjausta koulupäivän aikaiseen ja vapaa-ajan liikuntaan ja toinen toimi kontrolliryhmänä. Tutkimus kesti 6kk, ja sen aikana seurattiin paitsi fyysistä aktiivisuutta myös kuntoa ja terveydentilaa.

Mittarin käyttö vaihteli ja parhaiten mittarin käyttöön motivoivat erilaiset palkitsemiskeinot. Suurin osa oppilaista liikkui terveysliikuntasuositukseen verrattuna riittävästi eli vähintään 60min päivässä. Ranteessa pidettävä mittari näyttää soveltuvan hyvin myös haasteellisten nuorten aktiivisuuden mittaamiseen. Pitkäaikaisissa mittauksissa tulee kuitenkin motivointiin ja palkitsemiskeinoihin kiinnittää huomiota.

Tiivistelmä opinnäytetyöstä:

Laurila, E. Methods of measuring physical activity in challenging populations 2010.

 
 
  
 
Vipuvoimaa EUltaTEKESOpetus- ja kulttuuriministeriöEuroopan sosiaalirahastoEuroopan aluekehitysrahastoElinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus